Anne tuli pelastamaan minut eilen puuhalistan lyhennykseltä (kesä on liian lyhyt työntekoon). Minä ja Mika retkeilimme alakerrassa, koska yhdistetyssä työ- ja vierashuoneessa on se kirottu paneelipino, ja Anne majoittui meidän makuuhuoneeseen. Työpäivän jälkeen laittelimme siis pedit kuntoon ja lähdimme kohti aurinkoista (vihdoin ja viimein) terassia.

Siiderilasien äärellä kertasimme juorut ja paransimme maailmaa, muistelimme menneitä (no joo - ollaan me jo vanhoja, kun hyvät naurut jo irtoavat kymmenen vuoden takaisten asioiden muistelusta). Illan viiletessä siirryimme viereiseen pubiin, mietimme päämme puhki mikä on se pieni drinkki jossa on Gallianoa, kahvia ja kermaa (HotShot - olipa vaikea :D), joimme sellaiset (sekä siideriä vähän kyytipojaksi) ja pelasimme erittäin tasaväkisen erän Trivial Pursuitin ysäriversiota. Anne voitti (all hail the Trivial Pursuit queen!). Samalla napostelimme herkullisia vohveliperunoita ja suolapähkinöitä - ja paransimme maailmaa vähän lisää.

Yhden maissa kotiuduimme taksilla ja painelimme pehkuihin. Tänään nukuimme pitkään (ainakin verrattuna Mikan töihin lähtöön aamuseiskaksi) ja Anne toi minut lähtiessään töihin. Ilta oli tosi virkistävä! Niin hyvän ystävän seura aina on :) juttu jatkuu kuin ei olisi loppunutkaan, vaikkei kuukausimääriin ole pidetty yhteyttä kuin satunnaisin sähköpostein: toivottavasti tämä yhteys ei ikinä katoa.

Suunnittelimme jo mun elokuista Tukholmanreissuanikin, aikomuksemme on erään 08.08.08-synttärisankarin kanssa käydä Gröna Lundissa! Wuhuu! Peukut pystyyn että onnistuu.

Viikonloppuna Mikan kanssa siirrettiin paneelitapulia sen verran, että pääsin hivuttamaan komerosta tarpeellista tavaraa. Seuraa siis puuhalistan päivitys.

Pari juttua on tullut listaan jo lisää, mutta mitään en ole saanut entisten lisäksi tehtyä. Viime viikko meni ihan koomatessa iltaisin! Nyt lupaan tehdä pienen ryhtiliikkeen, että saan ainakin nuo ikkunat pestyä ennen kuin on taas syksy. :)

Mattojen vaihtoa ja pesuakin pitäisi harkita, mutta ans kattoo nyt viedäänkö ne taas vain pesulaan (ainakaan niitä paksuja työhuoneen villamattoja en ala pesemään käsin). Harmi, etten uskalla täällä mennä mattojenpesupaikalle... matonpesu kun on kivaa puuhaa, mutta käy turhan vaivalloiseksi jos pitää kotikotiin sitä varten mennä. Erityisesti kun mulla ei lomalla ole mahdollisuutta ottaa autoa käyttöön. Pieni uupelo on myös sopivista kuivatuspaikoista, en ihan uskalla jättää mattoja pidemmäksi aikaa kaupungin keskustaan kuivumaan.

TODO-listani:

• ikkunoiden pesu
• verhojen ja liinojen vaihto (juhuu! sain puhtaat verhot ja liinat paneelipinon takaisesta komerosta... nyt täytyisi enää vaihtaa ne)
• lehtien lajittelu
  
• saunan pesu ja lauteiden öljyäminen
• pari kuukauden vaatevuoren silitys (sain viimein silitysraudan ja -laudan sieltä paneelipinon takaa)
  
• pölyjen pyyhintä vitriinistä ja kirjahyllystä (siivooja ei tee tätä, kun se on vähän aikaavievempi puuha - tämä on taidettu meillä tehdä viimeksi joskus vuosi sitten)

Tehty:

• kesäkukkien osto ja laittaminen pihalle
• mullan lisääminen sisäkukille
• kuivuneen nurmikkopläntin uusiminen (multa, kalkki, siemenet)
• kivimurska kukkapenkkien edustalle
• ruohonleikkuuta tasaisin väliajoin
  

Pesimme auton. Perusteellisesti. (Jos joku haluaa tiettää kuinka liiskaantunet hyttyset irtoavat auton maalipintaa naarmuttamatta, tässä neuvo: ota mikrokuituliina, tai mikä tahansa kostea pehmeä rätti, ja hankaa perusteellisesti - sitten kiiluu. Helppoa keinoa ei ole.)

Sain monta kommenttia blogeihini. Hymyilin ja vastasin.

Grillasimme lohta, halloumia ja maissia, lisäkkeenä uusia perunoita, kermakastiketta ja hyvää valkoviiniä. Sauna lämpiää, siideri kylmenee jääkaapissa.

Aurinko on paistanut tänään. Televisiosta tuli hyviä musiikkivideoita.
 
:)

Soudellaanpas vähän taas mutaisissa vesissä. Pitkään aikaan en olekaan penkonut pääkopan sisuksia, varmaan siksi, että on ollut niin paljon muuta mietittävää ja toisaalta olen yrittänyt pitää äidin kädenmitan päässä; sillä kun on taipumusta sotkea mun tunne-elämä hauskaksi sykkyräksi, jota saisi alvariinsa olla selvittämässä, jos meinaisi sinnepäin pitää taajaan yhteyttä ja vielä säilyttää järkensä.

Kuulin tässä taannoin, että äitini olisi tehnyt jonkintasoisen sovinnon ex-anoppini kanssa. Hehän eivät siis olleet missään väleissä silloin nuoruuden avioliittoni aikana, vaan äiti piti ex-mieheni vanhempia suunnilleen kehdonryöstäjinä (ollen ehkä tavallaan oikeassakin, mutta edelleen olen sitä mieltä että ehkä kypsemmät käytösmallit olisivat olleet silloin paikallaan - no anyway, mennyttä ei voi muuttaa). Sama tilanne jatkui vielä jonkin aikaa eron jälkeenkin, vaikka itse irtauduin ex-miehen suvusta (osin myös ex-miehen vaikutuksesta - ei siinä ollut mahdollisuutta "erotaan ystävinä" -juttuun) lähes kokonaan.

Mikäs tässä asiassa sitten kouraisi pohjan tienoilta niin että mutavedet lähtivät taas vyörymään?

No ensinnäkin se, että minun kanssani äiti ei ole tästä jutellut, vaan kuulin asian mutkan kautta, joten en voi oikein ottaa asiaa edes puheeksi (etenkin kun olemme niin etääntyneitä). Jotekin tuli taas ulkopuolinen ja erityisesti vainoharhainen olo, vehkeilevätkö ne nyt siellä? Tyyliin: "On ne isänpuolen suvun geenit aika huonot, kun Pikku Hiirikin aikoinaan erosi ja nyt sen isäkin sen äidin jätti." (Joo, tiedän, tuskinpa kuitenkaan. :) )

Toiseksi, minun pitää nyt luopua siitä ajatusmallista, että äiti olisi katkera samoista asioista vielä vuosienkin kuluttua. Äiti on nähtävästi varsin kykenevä anteeksiantoon, jos anteeksipyyntö (sekä lepyttelyä) tulee ensin siltä osapuolelta, joka on hänen mielestään tehnyt vääryyttä.

Kolmanneksi, en ole ihan varma onko niitä nuoruuden kipuiluja (ratkaisuja? vittuiluja?) nyt sitten anteeksi annettu vai ei (koska näistähän ei meillä puhuta) ja jos ei, niin olenko minä nyt se, jonka pitäisi ottaa hattu kouraan ja pyytää anteeksi? Vaikka äiti on ollut vähintään yhtä ilkeä ja tuottanut murhetta minulle kuin minä hänelle?

Ja neljänneksi, minähän olen näköjään ihan samanlainen kuin äiti. :D

Itkupilli antoi ajattelemisen aihetta.

Sitten kun olen päässyt sinuiksi näiden juttujen kanssa, voisin todellakin ottaa sen hatun kauniiseen käteen ja yrittää paksauttaa lukon auki lähestymällä äitiä niillä keinoilla, jotka hänelle sitä hyvää mieltä näkyisivät tuottavan. Pääkopan nykytilassa en osaa kuin olla oma itseni ja arvostella ikävästi.

Tai mistäs minä tiedän, jos se äiti onkin jo sen alkuperäisen välirikon anteeksi antanut ja unohtanutkin, ja on etäinen ihan muista syistä, joita en osaa tulkita, ja minä vaan kipuilen vanhojen asioien kanssa? Kysyminen varmaan auttaisi selvittämään, mutta milloin olen kyllin vahva raottamaan sen matopurkin kantta?

Olipa kerrassaan mainio päännollausjuhannus. Enkä nyt tarkoita mitään kännäystä, koska sen jätin ihan kokonaan poikien huoleksi ja olin Hannan kanssa selvinpäin. Oli mulla kyllä siideriä mukana ihan yli oman tarpeen, ja viiniäkin, mutta ei vaan tullut juotua (niinhän mä sanoinkin ennen reissua: katson fiilispohjalta eikä mitään pakkoryyppäämistä).

Nollaukseen riitti tietokoneettomuus ja lähes kännykättömyys, pelailu, saunominen, hyvä ruoka ja karkit. Mökki oli tasan niin alkeellinen kuin olin haaveillutkin, mutta erilaisten toimintojen (kuten tiskaus, laituri ja saunan vesi) ratkaisujen käytännöllisyys jätti vähän toivomisen varaa. No, ainakin tiedän miten ei kannata tehdä asioita, jos joskus saamme oman mökin. :)

Talviturkin kävin heittämässä saunasta käsin jo torstaina eli eka iltana, mutta muina päivinä en enää uinut, kun kurkku tuntui karhistelevan. Ruokaa ja tavaroita oli jälleen kerran mukana ihan liikaa, mutta milloinpa ei?

Perjantaina pelasimme extreme-krokettia pitkin hiekkarantaa ja varvikkoa. :) Tyypillistä, kun päästää Juhiksen tekemään kilparataa! Erityisesti vesieste oli haastava. Kalastaminen jäi vähän vähiin poikain krapuloinnin vuoksi, mutta kastoin lauantaina kuitenkin uuden onkeni ja sai Mikakin yhden alamittaisen hauen virvelöityä.

Lauantaina paistelin myös lettuja (mieluummin olisin tietenkin tehnyt sen pihalla nuotiopaikalla, mutta sää oli sen verran epävakainen että päätin varmuden vuoksi touhuta sisätiloissa).

Nara tykkäsi kovasti, kun sai viipottaa vapaana, eikä se edes yrittänyt karata kertaakaan. Se oppi vihdoin uimaan, ja sen jälkeen saikin olla varuillaan ettei se kahlaile vedessä alvariinsa :) (Märkä ja hiekkainen koira ei ole kiva petikaveri.) Pari päivää se onkin nyt sitten vain nukkunut: taisi olla rankka reissu.

Paikallisesta faunasta tutustuimme pariin poroon (tulivat melkein pihaan ja chillailivat läheisellä biitsillä) sekä lukuisiin sääskiin ja mäkäräisiin, joita oli paitsi pihalla, niin myös mökki täynnä (inhottavaa erityisesti öisin). Emme keksineet koko kolmen päivän aikana mistä niitä sinne mökkiin niin paljon pääsi, vaikka ovet ja ikkunat olivat visusti kiinni. Olipa onni että oli äkäistä hyttysmyrkkyä mukana, ja kävimme täydentämässä OFF-kierukkavarastomme. Siitä huolimatta Hanna joutui pakenemaan autoon nukkumaan aina viimeistään puolessa välissä yötä säästyäksene liioilta kutiavilta paukamilta.

Jätimme puumerkkimme koskemattomaan vieraskirjaan. Ovatko ihmiset kainoja vai eikö tuolla mökillä käy kukaan?

Oli mukava palata kotiin juoskevan veden ääreen, vaikka minä olisin voinut jäädä mökkeilemään vielä varmasti helpostikin viikoksi! Työt kuitenkin kutsuvat, niitä onkin jäljellä reilu kolme viikkoa ennen oikeata kesälomaa.

Minulla oli muka jotain sanottavaa, mutta eipä nyt tulekaan mitään mieleen kun tänne asti pääsin.

Mökkivalmistelut enevät, saimme viimehetken seuraa eli Juuso tulee myös mukaan, pakoon Jannan kavereita kotikotoa. VesitoNkkaa ei löytynyt isältä, kokeilemme äitiä :) ja jos ei sieltäkään löydy niin kauppaan mars.

Jah ... ööh ... no ei sitten muuta vissiin. :)

Eilen kävimme palaveeraamassa Hannan ja Teemun luona ensi viikon mökkireissusta. Saimme aikaiseksi kauppalistan (ym). Pitäydyimme helpoissa sapuskoissa: grillattavaa ja valmissalaatteja, lisukkeeksi lähinnä uusia perunoita, astiat kertakäyttökamaa. Ohjelmassa tulee olemaan kalastusta, syömistä, juomista, nuotiota (jos on paikka), grillausta, mölkkyä, pelejä, saunomista, makoilua, lämmityspuuhia... reissusta tulee kyllä varmasti mukava.

Nyt pitäisi hakea vesipänikkä isältä lainaan ja pakata matkagrilli tykötarpeineen pieneen tilaan. Ensi viikolla joku ilta käymme juomaostoksilla, ja ruokaostokset tehdään lähempää määränpäätä. Mikalla on edessä kalastusvälineiden kunnostusta ja minulla vuodevaatteiden pakkaamista.

Mahassa kehittyvälle vauvalle on juuri kasvamassa hiukset ja kulmakarvat. :) Koetin myös varoitella siitä meidän Thaimaanreissusta, kun sattuu sopivasti (tietenkin, vatipää kun olen enkä älyä tarkistaa) niihin aikoihin kun lapsonen voitaisiin (lasketun ajan perusteella) jo kastaa - haluaisin tietenkin olla mukana ja erityisesti apuna, kun kemuissa on varmasti tekemistä. Mutta ei se ole mikään ehdoton vaatimus, ja ainakin yritän olla aiheuttamatta lisähäslinkiä... noita vaatimuksia ja ehtoja kun kuulostaa tulevan muualta ihan riittävästi.

Menen kuin menenkin huomenna sinne tiimitapaamiseen. Saanpahan ainakin hyvää ruokaa :) (Paitsi, että sen ravintolan taso on laskenut kuin lehmän häntä - sarjassamme kylmiä perunoita ja ketsupit takilla - viime vuosina, mutta ei anneta sen häiritä.)

Jäin ihan jumiin näiden päivitysten kanssa, kun lupasin sen valokuvan siitä kivirouheesta enkä saa sitä otettua :) Riesa se on pienikin riesa. No, päätin olla ottamatta sitä kuvaa... tai otan joskus jos huvittaa taas mennä ulos. Ilmat kun kylmenivät vaihteeksi... nythän olisi hyvä sauma pestä ne ikkunat, mutta: en edelleenkään pääse verhokomerolle kun paneelipino on edessä.

Mahtaakohan se meidän pikkuvessan remontti materialisoitua lainkaan tänä kesänä? Ei sille ole ainakaan enempää tehty kuin kasattu tuo turkasen paneelitapuli työhuoneeseen. :)

Pitänee kokeilla siirrellä niitä itse. Mika kyllä varmasti syöksyy apuun (tai ainaki marmattamaan - eikun anteeksi, antamaan rakentavia neuvoja - selän taakse), jos huomaa minun tekevän sitä siirtoa väärin.

Perjantaina olisi ne tiimin ravintolaillalliset, mutta jostain syystä ei oikein kiinnostaisikaan lähteä (näin se aina menee - sitäpaitsi sinne on listan mukaan osallistumassa paljon outoa porukkaa, ja kaikki varmasti jo tietävät mitä mitä ajattelen suurista oudoista väkijoukoista). Osaisinkohan (tai pikemminkin uskaltaisinkohan) mä perua sen tyylikkäästi jotenkin?

Autotalli tuli maalattua, ja kävin minäkin osallistumassa niihin talkoisiin noin puolentoista tunnin verran torstaina, kun Mika tosiaan reippaana oli maalannut sen meidän pätkän jo. Nyt ei pitäisi kellään olla valittamista. Arastutti kyllä hulluna ja tuntui kömpelöltä, mutta kyllä se sitten siitä kun pääsin työntouhuun eikä tarvinnut pahemmin seurustella ihmisten kanssa. Tällä kertaa en syönyt makkaroita, mutta kävin hörppäämässä mukillisen limsaa.

Ensi viikolla onkin jo juhannus ja päästään sinne möksälle! Wuhuu! (Toistan kainon toiveeni sateettomista keleistä.)

Eilen hankin itselleni piestyn olon lapioimalla maata, mutta kylläpä kannatti. Nyt on kivimurska (kivirouhe luki pussin kyljessä) levitetty kukkapenkkien viereen. En sitä kuvaa muistanut ottaa, hm. No ehkä huomiseksi sitten. Tuli ihan kiva, ehkä vähän turhan leveästi sitä mursketta.

Taloyhtiön hallitus keksii lisää touhua: autotallin maalaustalkoot tänään ja huomenna. Mika maalasi tallin seinät meidän kohdalta jo eilen illalla (on se kone), koska sillä on tänään esimiehen eläkkeellelähtöjuhlat. Mun pitäisi sitten yksin uskaltaa osallistua talkoisiin tänään jollain panostuksella... voi elämä että sieppaa mennä sinne patsastelemaan, kun olen niin älyttömän sosiaalinenkin! (Not.) Otan pikkuisen kohta nokkiini puheenjohtajan vihjailuista: "Kaikkien pitää osallistua talkoisiin, ettei samat ihmiset aina joudu tekemään." Helvetti, meiltä on ollut jompi kumpi talkoissa aina mukana (yleensä Mika, kun mua pelottaa ne ihmiset), tai on tehty hommat etu/jälkikäteen, ja kehtaa vielä nitistä. Tai no, yhdet talkoot on tainneet jäädä väliin kun on oltu muualla, mutta ehkä se kompensoi jotain, kun Mika kuitenkin pitää silmällä vedenkulutusta yms. lämmönjakohuoneen automaatiota. Nitiseisi se puheenjohtaja-puuhadiktaattori (Joka vuosi jotain talkoita, eikö jo voisi jotain teettää ulkopuolisillakin? Joillain saattaa olla jopa elämä, ettei aina ehdi mukaan.) niille, jotka niissä talkoissa eivät oikeasti käy. Ärh.

Menen sitten tänään talkoilemaan vaikka arastuttaa, että ei tule sanomista taas. Voi että kun pääsis siihen omakotitaloon sivistyksen reunamille pian asumaan... saisi ihan itse päättää milloin autotallinsa maalaa! (Ei taida tulla tapahtumaan, seudun talotilanne sen kuin paskenee.)

Puuhalistan päivitys. Neljä puuhaa tehty, neljä jonossa.

TODO-listani:

• ikkunoiden pesu
• verhojen ja liinojen vaihto (monimutkaisempaa kuin kuvittelisi, kun hankalasti siirrettävä paneeliviritys blokkaa liinavaatekaapin oven)
• lehtien lajittelu
  
• saunan pesu ja lauteiden öljyäminen

Tehty:

• kesäkukkien osto ja laittaminen pihalle
• mullan lisääminen sisäkukille
• kuivuneen nurmikkopläntin uusiminen (multa, kalkki, siemenet)
• kivimurska kukkapenkkien edustalle

Nyt on viimeinenkin kurssiarvosana tältä keväältä tupsahtanut opintorekisteriin. Opintopisteitä (AMK-hyväksiluvut mukaan lukien) on tällä hetkellä kasassa 127. Tahti on kieltämättä ollut aika hurja, mutta nyt ei olekaan paljoa enää jäljellä: pari harjoitustyötä, pari pakollista kurssia, yksi valinnaiskurssi (en vielä ole päättänyt mitä käyn; yksi valinnainen opintopiste riittäisi), joku koko lukuvuoden kestävä ohjelmistotutkimuskurssi sekä gradu ja sen tekoon liittyvät kurssit, seminaarit ja kypsäri.

Viime päivinä olen viettänyt aikaa ulkoillen: puutarhahommissa ja koiran kanssa. Kyllä noihin ulkohommiinkin löytyy yllättävän hyvin motivaatiota, kun on koko talven nököttänyt kirjan tai läppärin ääressä opiskelemassa. On mukavaa, kun aurinko paistaa ja ilmat lämpenevät. (Toimistossa on puolestaan kylmä - ilmastointi, tuo jokakesäinen riesa!)

On aika päivittää tehtävälista (tehtyjen puuhien luetteloon tuli lisää yksi kohta, jota ei TODO-listalla ollutkaan). Tänään lienee tuon kivimurskan vuoro - lapiohommia!

TODO-listani:

• ikkunoiden pesu
• verhojen ja liinojen vaihto (monimutkaisempaa kuin kuvittelisi, kun hankalasti siirrettävä paneeliviritys blokkaa liinavaatekaapin oven)
• lehtien lajittelu
  
• saunan pesu ja lauteiden öljyäminen
• kivimurska kukkapenkkien edustalle
  

Tehty:

• kesäkukkien osto ja laittaminen pihalle
• mullan lisääminen sisäkukille
• kuivuneen nurmikkopläntin uusiminen (multa, kalkki, siemenet)
  

Hyvä minä!

Kävin eilen Naran kanssa melkein tunnin lenkillä. Tästä pitää laittaa rasti seinään. Lenkkeily tuntui jopa mukavalta: se varmaan johtui siitä, että ihmisiä ei ollut liikaa liikkeellä eikä kävellessä tarvinnut miettiä turhia. Nyt lihaksia jomottaa, kun kahtena päivänä peräjälkeen olen tehnyt jotain fyysistä (kukkien istutusta sunnuntaina). Kertonee jotain kunnostani :) Olen kyllä nukkunut hyvin.

Syömäpuoli on mennyt vähän kehnommin (riisi onkin yllättävän kalorikasta, töissä juhlittiin saavutusta kuoharilla ja kakulla, ja Mika tarjosi mulle hyvää jätskiä - miten siitä kieltäydyt?), mutta kyllä tästä vielä skarpataan. Suunta on ainakin alaspäin ja olen ottanut ruokavalioon taas aamupuuron sekä enemmän kasviksia ja hedelmiä. Näillä eväillä mulla ei ole edes nälkä laihisruokavaliosta huolimatta. Mun kompastuskiveni ovat (iltaisin ja ähkyyn saakka) naposteltavat suolaiset, rasvaiset ja sokeriset herkut. Pitäisi oppia jättämään ne erityisiin "juhlahetkiin" ja opetella nauttimaan arjesta: syön hyvin pitkälti tylsyyteen, rentoutuakseni sekä motivoidakseni itseäni johonkin tympeään hommaan. Opiskelu auttoi siihen aluksi, mutta nyt olen oppinut syömään myös lukiessani ja koodatessani :) Tosin silloin kun pelaan tai koodaan jotain tosi mielenkiintoista, saatan jopa unohtaa nälän ja syömisen. Hm. Kyllä tässä on selkeästi kaava, jota täytyisi lähteä purkamaan.

Töissä olisi vähän kiirettä, mutta onneksi ei mitään, josta ei hartiavoimin paiskomalla selviäisi. Joku illanviettokin olisi tulossa tiimin kesken. Suuret johtajat viisaudessaan päättivät, ettei firma järjestä tänä vuonna koko porukan kesäjuhlia - mitähän henkilöstöpolitiikkaa se on olevinaan? Ei sillä, en ole noissa isoissa juhlissa käynyt eka töissäolovuoden jälkeen (erakkohiiri iskee jälleen), mutta kyllä niistä bileistä suurin osa kuulemani mukaan tykkäsi.

Olen tällä hetkellä opintovelaton, kun vanhasta pankista opintolainat on jo kuitattu pois, mutta nykyisessä pankissa niitä ei vielä näy. Aikovatkohan ne ikinä niitä siirtääkään? Kyllä niitä sen verran oli jäljellä ettei niitä varmaan perimättä kannattaisi jättää. :) Lopetetun tilin rahat kyllä ovat ilmestyneet tililleni - jo pari viikkoa sitten.

Tämä viikonloppu on ollut aivan uskomattoman kiva ja reipas! Perjantai-iltana rentouduttiin (söin vege-pizzaa, jossa oli paljon juustoa). Lauantaina herättiin jo kahdeksan maissa (!), mikä osoittautui niin hyväksi ratkaisuksi, että teimme samoin myös tänään sunnuntaina. Olo on ollut paljon pirteämpi kuin jos olisi torkkunut puolille päivin.

Eilen kävimme katsomassa väljässä iltapäivänäytöksessä  uuden Indiana Jones -leffan. Olin lukenut siitä niin monta negatiivista arvostelua, että niihin nähden se oli jopa hyvä :) Vauhdikas se ainakin oli, vitsejä olisin kaivannut enemmän... tai parempia. No ei se ainakana niin huono ollut kuin arvostelut antoivat ymmärtää -  vaikka olikin paikoitellen hieman epäuskottava(mpi kuin aikaisemmat Indy-leffat).

Sää oli eilen aivan upean kesäinen, joten ravintolaruokailun sijaan päätimmekin grillata kotona. Mika tekikin aivan uskomattoman hyviä pihvejä naudan ulkofileestä (mausteena suolaa, pippuria ja soijaa). Lisäksi tehtiin sipulinyyttejä ja juustolla kuorrutettuja tomaatteja sekä maissia. Heleppua kun mikä. Mun laihikseni otti vähän takapakkia, kun innostuin syömään suklaata ja karkkia, mutta tänään palaan taas ruotuun.

Mikalle shoppailtiin eilen läjä vaatteita: T-paitoja, farkut, kevättakki ja kengät (sekä vyö, Nara on syönyt kaikki entiset). Nyt on tyylikäs mies, ja vaatteet. :) Bonusrahoista jäi joku satanen vielä laitettavaksi matkakassaan.

Tänään kävimme puutarhalla ostamassa kesäkukat, ja istutin ne pihalle. Siispä voin päivittää tehtävälistani. Sisäkukkien mullan lisäys jäi tekemättä, kun sade ajoi minut pois pihalta (en tod. ala multasäkin kanssa säätämään sisällä). Lisäpuuhana on sepelin lisääminen kukkapenkkien ympärille (muurien edustalle... jospa mä saisin siitä sitten vaikka kuvan tänne jos saan joskus aikaiseksi: 2 vuotta sitten olisi jo pitänyt se tehdä).

TODO-listani:

• ikkunoiden pesu
• verhojen ja liinojen vaihto (monimutkaisempaa kuin kuvittelisi, kun hankalasti siirrettävä paneeliviritys blokkaa liinavaatekaapin oven)
• mullan lisääminen kukille
• lehtien lajittelu
  
• saunan pesu ja lauteiden öljyäminen
• kivimurska kukkapenkkien edustalle
  

Tehty:

• kesäkukkien osto ja laittaminen pihalle

Kylläpä kannatti huhkia, Symbianin harjoitustyö (ja samalla koko kurssi) mennä hujahti läpi kirkkaasti vitosen arvosanalla (olipa nopeaa toimintaa, ja tekemistäni virheistäkin sain selkeän listan - virheiden korjaaminen on paras tapa oppia) :) Opiskelu on siitä hyvä keino kohottaa itsetuntoaan, että saa välillä palautetta siitä, onko onnistunut. Kyllä mä vissiin sitten osaan koodata. (No, oliskin kyllä paha, jos olisin sitä hommaa kahdeksan vuotta tehnyt osaamatta mitään...)

Eilen en kotona avannutkaan tietokonetta ja menin jo ennen kymmentä nukkumaan. Olo on jo vähän virkistyneempi.

Kesä on tullut, laitoin hameen päälle töihin.

Tällä hetkellä mua itseäni ei ahdista oikein mikään, kun on niin paljon kaikkea kivaa menossa ja tulossa. Mikaa tuntuu ahdistavan joku (no miloinpa ei?). Viikonloppuna mennään leffaan (uusi Indiana Jones joululahjalipuilla) ja syömään (joululahjalahjakortilla). Mitenhän lie vapaata tilaa ravintoloissa ja leffateatterissa kun koulut päättyvät ja valmistumisia juhlitaan?

Mika sai kivan tulospalkkion viime vuodelta entisestä työpaikasta, niillä mennään ostamaan sille uusia vaatteita sitten joskus kunhan sitä itseään innostaa. Itse olen vähän leipiintynyt sen ainaiseen valitukseen ettei ole kunnollisia vaatteita: ei rytkyt sinne komeroon itsestään pompi, ja se on tullut todettua että minä en osaa ostaa Mikalle sellaisia vaatteita jotka kelpaisivat käyttöön (ne lojuvat komerossa vuoden tai kaksi ja päätyvät sitten kierrätykseen).

Blaa blaa. Taidan alkaa tuottavaksi ja tehdä töitä.

Sinne meni bugikasa - Symbian-harjoitustyö lähti matkaan kurssinvetäjälle! Parempi olis mennä läpitte... ja toivottavasti dokumentaation jne. ei jäänyt mitään älyttömiä virheitä, kun en tähän aikaan enää oikein jaksanut panostaa tarkistuksiin.

"Kesäloma" siis alkoi. Lauantaiksi on luvattu tänne 20 astetta lämmintä, sääkin on puolellani. :)

Nyt nukkumaan! Saan revittyä unta neljä-viisi tuntia ennen töihin sinkoamista, kun nyt pikaseen painun maate.

Jag har bokat mig flygbiljetterna! Jag ska resa till Stockholm för att möta Anne i början av Augusti! (Onko ruotsinkieli pikkasen ruosteessa, hä?) Nyt ei hermostuta lähellekään niin paljon kuin pari vuotta sitten, harjoitus tekee tässäkin lajissa mestarin. Ihanaa päästä lentokentälle hermoilemaan... vaikka vaihtojen välissä onkin melko lyhyt aika (mennessä reilu tunti ja palatessa 40 minuuttia). Jospa ne lennot eivät ainakaan paljoa myöhästelisi, ja pitänee järkeistää tavaroiden kuljetus käsimatkatavaraksi. Kyllä kolme yötä pitäisi onnistua lentolaukullisen kanssa, kun muutenkin yleensä pakkaan liikaa. (Ja muistaakseni Ruotsissakin on kauppoja joista voi ostaa puuttuvia tavaroita...)

Tämä vuosi onkin yllättäen täynnä kaikkea kivaa matkustamista ja etenemistä... eipä olisi vielä tammikuussa uskonut mitä kaikkea tulee tapahtumaan :)

Muutenkin sujuu! Selätin eilen sen pirhosen bugin, enää testausta ja dokumentointia jäljellä harjoitustyöstä... ja sehän on vain raakaa työtä joka pitää tehdä :) Se itse bugi oli (tietenkin) tosi tyhmä pieni ajatusvirhe, mutta näinpä näissä aina tuppaa käymään: sitä tahkoaa ja tahkoaa aikansa debuggauksen kanssa ja sitten yhtäkkiä hoksaa sen jutun mikä oli pielessä. Virheitään korjaamalla sitä parhaiten oppii, ja tulipahan järkeistettyä softan rakennetta vähän muutenkin.

Voi sissussaatana, että osaa olla vaikeaa yhden harkkatyön koodaaminen! Bugia löytyy bugin perään ja ongelmavyyhti sen kuin takkuuntuu, eikä millään kammalla sitä kohta auki saa. Itsepähän olen bugit tuonne koodiin koodannut... mutta alkaa jo ärsyttää. Viime viikolla näytti siltä, ettei tämä paska valmistu ikinä, eilen jo luulin että saisin tänään sen valmiiksi, mutta tänäpäivänä helvetti pääsi taas valloilleen enkä tiedä tuleeko tämä toimimaan koskaan. Pelin perusasiat on kyllä kunnossa, mutta muutama sinnikäs kaatuminen vaivaa ihan tavallisisssa käyttötilanteissa. Ei auta kuin koodata lisää... Pssst, hmpf.

Tuleva rantalomanen pisti vauhtia laihduttamispäätökseen, ja rekisteröidyin kalorilaskuri.fi:hin. Havaittuani sen erittäin käyttökelpoiseksi palveluksi ostin vuodeksi käyttöpäiviä. Nyt minulla on ruhtinaallisesti aikaa laihtua puolentoista vuoden takaisiin mittoihin (noin 70 kg eli 8 kiloa vähemmän kuin nyt) ennen lomaa, ja sen jälkeen opetella pysymään niissä. Alku on ainakin ollut ihan lupaava, ja kyllähän minä menneistä kokemuksista tiedän, että tämä ruokien taulukointi ja painon seuranta käppyrältä on minulle erittäin kannustava ja sopiva menetelmä.

Kun nyt sitten vihdoin saisin vielä tuon pahuuden harjoitustyön pois käsistäni, niin aloittaisin lenkkeilynkin Naran kanssa. Haaveilin jo, että alkaisin treenata sitä vuosikaudet mietiskelemääni juoksua, mutta minulla ei edelleenkään ole sykemittaria (tai edes kelloa johon voisi jotain intervalliaikoja laittaa) eikä nyt ole varaa sitä myöskään hankkia, kun täytyy säästää lomaa varten. Tavallinen lenkkeily saanee siis tällä erää riittää.

Työmotivaatio pamahti pahan kerran pakkasen puolelle, kun eilen sai kuulla saavani potkut persiille tästä projektista kesäkuun lopussa. Asiakkaalta loppuivat rahat, joten syy ei ollut työni laadussa. Eipä näissä hommissa sitten ehtinyt vuottakaan vanhentua. Vähemmän ehkä vituttaisi, jos tietäisi tehneensä hartiavoimin töitä, mutta kun olen aika paljon surffaillut ja tehnyt muuta turhaa työajalla, niin omatunto kolkuttelee. Olisinkohan voinut jollain omalla ahkeruudellani vaikuttaa töiden jatkumiseen? Toisaalta, ne ominaisuudet joita olen ollut pääasiassa tekemässä, karsittiin tuotteesta pois, joten eipä minulla ole täällä tarvetta. Enkä tosiaan ollut ainoa, meidän tiimimme pääluku vähenee puoleen, ja tämä suunta on ollut koko kevään nähtävissä joka tapauksessa. Toivottavasti pääsen johonkin mukavaan pikkuprojektiin sitten kesällä, en minä tästä päämäärättömästä jättiprojektista oikein tykännytkään. Mulle tulee rento kesä, projektiin jääville tiimiläisille vähemmän rento :)

Symbian-harjoitustyön olen luvannut palauttaa ensi viikolla suoraan kurssinvetäjälle, ja se onkin ihan hyvässä vaiheessa. Pari sinnikästä bugia siellä vielä on korjattavana, ja sitten on vielä tehtävä testaus ja dokumentaatio. Kyllä se reilussa viikossa hoituu, jos en ala laiskotella. Sen jälkeen minun olisi antauduttava kesälomalle eli kevätpuuhille.

TODO-listani:

• ikkunoiden pesu
• verhojen ja liinojen vaihto (monimutkaisempaa kuin kuvittelisi, kun hankalasti siirrettävä paneeliviritys blokkaa liinavaatekaapin oven)
• mullan lisääminen kukille
• kesäkukkien osto ja laittaminen pihalle
• lehtien lajittelu
  
• saunan pesu ja lauteiden öljyäminen

Unohdinkohan jotain?

Nyt on opiskelut siinä mallissa, että ehdin taas tehdä jotain muutakin kuin lukea. Kevään viimeinen tentti on takana, ja yksi harjoitustyö enää palauttamatta (katsotaan miten sen kanssa käy, nyt pidin pari päivää hermolomaa ja ensi viikolla selvitän miten se harkkatyö palautetaan ja pistän sen pakettiin). Yleisesti ottaen voisin sanoa, että tämän talven opiskelut sujuivat heikommasti kuin viime vuonna, kun opintorekisteriotetta koristaa nätti rivi kolmosia... ei vain jostain syystä aivokapasiteetti riittänyt niihin nelosiin, jota pidän tyytyväisyyden raja-arvona - vitosista nyt puhumattakaan (onneksi sentään ohjelmoinnin kurssit näyttivät menevän teoriakursseja paremmin). Ahnehdin liian paljon, enkä ehtinyt opiskella mitään oikein kunnolla. Ensi vuosi näyttää onneksi sen vuoksi aika leppoisalta opintojen suhteen, ja gradullekin pitäisi etäisiä ajatuksia alkaa suomaan (ainakin aihepiirin miettimisen hengessä).

Töissä aloitin taas Internetittömän kauden, kun päivät tuntuivat menevän vain surffaamiseen. Se kyllä kielii myös siitä, että työt on tylsimmästä päästä (taas sitä hemmetin inhottavaa vaatimusmäärittelyä). Jospa kuitenkin netin täyskielto saisi etenemään niissä tylsissä töissä, että pääsisin taas mielenkiintoisempien haasteiden kimppuun. Minä kyllä selkeästi tarvitsen hommilleni deadlinet, tai ne jää roikkumaan.

Varasimme lähestulkoon hetken mielijohteesta kahden viikon matkan Thaimaahan Krabille ensi marraskuun lopulle. Erityisesti Mika alkaa olla maisemanvaihdoksen tarpeessa (kun jäi viime talvena reissut tekemättä), ja olenhan minäkin Helsinki-Vantaalla työmatkoilla lojuessani fiilistellyt lomamatkoista. Nyt olemme pari päivää selailleet nettiä ja kasvattaneet vähän Krabi-tietämystämme ja katselleet kuvia saarista, hiekkarannoista ja hedelmädrinkeistä. Turistirysäänhän sitä ollaan taas menossa, kun ei meistä oikein reppumatkailijoiksi vielä ole, mutta ajattelimme kuitenkin kokeilla itsenäistä päivän reissua Bangkokiin. On mukavaa taas päästä odottamaan jotain yhdessä ja suunnittelemaan kivaa puuhaa, ja ajatelkaahan, marraskuu on se ällöttävän pimeä ja pitkä loskakuukausi - me päästään puolet helpommalla siitä ja palatessamme alkaa jo joulu lähestyä! Loppuvuoden budjetti heilahti kerralla uusiksi, mutta laskelmieni mukaan emme joudu muuttamaan mitään ennalta suunniteltua emmekä joudu perikatoon, kunhan nyt maltamme olla hankkimatta mitään suurta tai odottamatta saavamme suuria summia säästöön (muualle kuin matkakassaan) ennen reissua :) Onneksi on tulossa kunnolliset veronpalautukset (sanoo neiti vainoharha, joka joka vuosi nostaa veroprosenttiaan yksiköllä tai parilla).

Jos ei tuo matka saa mua innostettua taas laihtumaan bikinikuntoon niin sitten ei mikään! (Tässä päivänä muutamana meni 80 kg:n raja rikki.) ...ja mun muuten täytyy ostaa bikinit niiden Egyptinreissulla nippusiteellä korjattujen tilalle. Mikan passi pitää uusia. Ooh, tätä ihanaa suunnittelua ja täpinää!

Kesäkausi on virallisesti avattu: grilli on tulilla, kalusteet pihalla. Olemme nauttineet sekä päivällistä että aamiaista terassilla, ja siideriäkin hörppäsin saunan jäähdyttelytauolla parvekkeella. Kyllä se kesä siis sieltä tulee... vaikka ensi viikoksi onkin luvattu alle viittä astetta näille korkeuksille.

Toivottavasti juhannuksena on edes likipitäen yhtä hyvä sää kuin nyt vappuna.

Äiti pääsi pois sairaalasta jo samana päivänä (sunnuntai), kun tulehdusarvot lähtivät laskuun. Tänä aamuna ne olivat jo liki normaalit. Suonensisäistä antibioottia annetaan edelleen, mutta äiti saa olla kotona. Syy oli siis pitkittynyt pissatulehdus joka ei onneksi ollut ehtinyt munuaisiin saakka (sorry, too much info :) ).

Kävin eilen kirjoittamassa valtakirjan opintolainojen siirtämisestä pankista toiseen. Aion viimeinkin jättää taakseni Sampopankin, uusi kökkö verkkopankki oli viimeinen pukkaus rajan yli (enää sieltä ei näe esimerkiksi tulevia lainanlyhennyseriä, mikä aiheuttaa hankaluutta meikäläisen budjettisuunnittelulle). Vähän haikeuttaa lakkauttaa tili, joka minulla on ollut lapsesta saakka, mutta eipä entisestä Säästöpankista enää tuossa uudessa pankissa ole edes rippeitä jäljellä.

Eilen ulkoistimme grillin ja puutarhakalusteet. Tänään paistaa vappuaurinko. Illalla on tiedossa rauhallista grillailua ja chillailua kotona. Liha marinoituu, sima jäähtyy jääkaapissa ja pakastemunkit odottelevat paistamista. Enää tarttis päästä pois töistä. :)