Voe hyvä isä nähköön kun ei ennää blogiakkaan kerkiä kirjottaa! Miten mä muistan enää mitään tästäkään vuodesta jälkikäteen kun en mitään laita ikinä ylös? Pähpähpäh. No, oikeasti mä kyllä haaveilen uudesta blogista, jossa ei tarttis miettiä kuuluuko joku juttu tänne vai vauvablogiin. Mut aika epärealistista edes haaveilla että mulla olis aikaa pystyttää joku uusi blogi - kun vaikka se onkin suht yksinkertaista noin teknisesti ottaen, niin alustan valinnassa ja blogipohjan suunnittelussa menis ihan liian kauan. Eikä mitään keskentekosta tietenkään voi edes ajatellakaan. Täydellisyyden tavoittelija ei koskaan saa mitään aikaseksi (eli en ole siis laiska, vaan en saa mitään tehtyä siksi ettei siitä tulis kuitenkaan täydellistä - hahaa!). No joo, on mulla kyllä yks salablogi johon kirjoitan vauvakuulumiset enempi vähempi tunnollisesti (siks ei tänne tule mitään erityisempää tarinaa maailmamme keskipisteestä) joten ei tää vauvavuosi nyt ihan pimentoon kumminkaan jää. Mutta tää metabloggaus saapi nyt kyllä riittää kun oli ihan asiaakin!

Piti siis kertaamani alkuvuoden tapahtumia. Niitä sitten siis seuraa sekalaisessa järjestyksessä.

Pleikkarimme hajosi tuossa joulun alla, ja ostettiin uusi (osamaksulla - maksetaan sit pois kun meen taas töihin), tuli just ennen joulua. Saatiin vakuutusyhtiöstä reilu kahdeksankymppiä korvausta vanhasta... no parempi sekin kuin ei mitään. Uusi pleikkari on paskempi kuin vanha (ei oo USBeja ym. riittävästi eikä toista PS2-pelejä ja mitähän muuta?) mutta ei niin kovaääninen eikä vie yhtä paljon sähköö. Ja tietysti vanhan kovalevyn mukana meni kaikki pelitallennukset ym. koska backup oli otettu joskus kaks vuotta sitten viimeksi. Eli kaikki pelaaminen pitää alottaa alusta. Eipä sillä, mä nyt en ehdi pelata mitään kumminkaan (paitsi Treasure Isleä naamiksessa). Mutta Mikaa ketutti kun oli pelannu ties miten pitkälle mm. Gran Turismoa. Ja apua mun Mini Ninjat hävis kans!

Töihin paluu siis siintää mulla ihan mielettömän läheisessä tulevaisuudessa, jo toukokuun alussa on tarkoitus palata tienaamaan. Mika jää isyysvapaalle juhannukseen asti, mä olen heinäkuun kotona ja Mika vielä elokuun ja sit meidän reilun vuoden vanha pikkutypy (pitäs sille joku nimimerkki keksiä tännekin) menee perhepäivähoitoon. Lauantaina mennään muuten tapaamaan tuota hoitajaa eka kerran ja aletaan oikeasti sopia yksityiskohdista. Yksityisesti viedään sinne siis: jos kunta maksaa kuntalisää niin on vähän halvempi kuin kunnan päivähoito mut jos ei maksa tai menee tulosidonnaiseksi (se on katkolla tuossa heinä/elokuun vaihteessa ja päätöstä jatkosta ei ole vielä tehty) niin himpun verran kalliimpi. Mut anyway suoraan yksityiselle mieluummin, koska kunnallisessa hoidossa huonoimmassa tapauksessa joudutaan viemään neiti ihan liian nuorena päikkään (kun ei oo takeita että pääsee just sinne minne toivoo hoitoon). On tuossa mun töihinpaluussa vielä semmoinen mutta, että jos ei mulle ole mitään järkevää hommaa tiedossa työpaikalla niin saatan jäädä koko kesäksi vielä kotiin (ensin lomalle ja sitten hoitovapaalle). Se tosin tietää sitten hyvin hyvin tiukkaa aikaa taloudellisesti mutta aina ei voi voittaa.

No sitten me ostettiin kans uusi auto kuun alussa. Tai siis melkein uusi, 2008 vuosimallin Toyota Aygo, sellainen sähkönsininen sähikäinen. 1.0-litrainen kolmipyttyinen kone  mutta kyllä lähtee! Onpa tosi pienet vakuutusmaksut ja verot ja syö bensaa alle 5 litraa sadalle kilometrille. Silläpä me sit tytön kans ajellaan mm. fysioterapiaan. Miks me sit nyt mentiin se auto ostamaan, kun rahat on muutenkin vähissä? No tietysti siksi kun alkoi Mazdan jatkuva korjaaminen ottaa sekä hermon että kukkaron päälle. Ja nykyään kun saa rahoituksen autoihin niin kätevästi autoliikkeen kautta, niin ei muutako vaihtoon kun saatiin Mazdasta niin hyvä vaihtotarjous (vähintään 2000 euroa ajokuntoisesta katsastetusta autosta tiettyihin vaihtoautoihin Wetteriltä). Sitten vähän rukattiin muiden lainojen maksuohjelmia pankin kanssa niin olipahan varaa turvalliseen kulkupeliin.

Lainoista puheenollen, taas otetaan vähän lisää piharemppavelkaa, kun todettiin ettei riitä omat eikä varastetut kun pitää ostaa melkoinen kasa taimia ja laittaa mm. vesipiste ulos. Piha siis päätettiin laittaa nyt keväällä lopulliseen kuosiin, toivottavasti ehtii lumet sulaa ennen mun töiden alkua että ehditään - jos ei niin sit voi tulla melko kiireisiä viikonloppuja alkukesään. Saadaan siis unohtaa matkustelut vielä vähän pidemmäksi aikaa että saadaan piha maksettua (ja niin kuin mulla jo lämpimät ja aurinkoiset maat siintelee silmissä - mut onhan täällä Hiukan ranta korvikkeena jos sattuu helteinen kesä). Lisäksi taloon pitäis laittaa ilmalämpöpumppu, takaterassille lasitus ja takapihalle aita (koiria varten) mutta ne on kyllä vielä kohtuupitkässä kuusessa kun kukin kustantaa kolmisen tonnia... Halvempana juttuna pitäis tilata se roskakatos. Ikuisuusprojekti, jo viime keväänä kyseltiin tarjouksia mut se sitten jäi kun pikkuneiti syntyi etuajassa ja tuli muuta mietittävää.

On mulla kylläkin suunnitelmissa lähteä heinäkuussa käymään tuolla rannikolla ja Ruotsinmaalla ystäväin luona kylässä jos vaan rahaa riittää (eli pääsen/joudun sinne töihin alkukesäksi). Pitäisi myös käydä yliopistokaupungissa, kun siellä asuu nyt siskoja ja veljiä sekä pari ystäväperhettä, mutta sitten siinä onkin niin monta kyläpaikkaa että pitäis käydä useampi reissu (yökyliin kun ei voi tällä viiden karvaisen ja vähemmän karvaisen persoonan poppoolla oikeasti lähteä minnekään).

Velmalla oli alkuvuodesta hiivatulehdus korvissa, sitä hoidettiin viisi (!) viikkoa tipoilla. Sen jälkeen on muuten korvanputsaukset menneet huomattavasti paljon helpommin kun ei ennää neitin korviin satu. Ja itse asiassa ei tartte edes putsailla kovin usein. Mari kävi sielä Tamminäyttelyssä, sai arvosanan EH eli erittäin hyvä ja oli luokkansa kolmas (eli niin hyvä kuin vain voi olla pääsemättä jatkoon, mikä sopi meille). Arvostelussa luki mm. että oli vähän laihassa kunnossa eikä ihan parhaassa näyttelyterässä, mikä nyt ei oo mikään ihme kun ei me sitä edes harjattu yhtään ennen kehää  Nyt ilmoitettiin Mari toiseen näyttelyyn huhtikuun lopussa, uskon et se menee suht samallalailla. Molemmat koirat käytettiin silmätarkastuksessa (täällä oli semmonen silmätarkastusilta), Mari sai puhtaat paperit ja Velmalla oli vasemmassa silmässä yks sarveiskalvorihma (ei vaikuta mitenkään mihinkään). Lonkat kuvautetaan sit loppuvuodesta kun Kennelliitto alkaa hyväksyä digitaaliset kuvat (kun eivät täällä viiti korjauttaa puolen vuoden takia röntgenlaitetta).

Marilla oli toka juoksu alkuvuodesta Tamminäyttelyn aikaan, Velmalla ei ollut silloin (varmaan siksi että oli sairas), vaan hällä alkoi juoksut nyt viikko sitten. Kunhan ne loppuu niin pitää tehdä kevätsiivot kämppään... taas on alkanut nimittäin karvanlähtöaika myöskin mikä tietää kolme kertaa viikossa imurin varressa heilumista. Hemmetti että vihaan kotitöitä (voisin olla kotiäiti jos joku muu tekis kotityöt ja itse vaan voisin istua sohvalla ja kattoo telkkaa...). Siivooja on vaan edelleen unelma-asteella, osaksi rahapulan takia, osaksi siksi ettei oikein tiedetä miten noi koirat ja siivooja sopis yhteen - nyt ei voi koiria ottaa siivouspäiväksi auton kyytiin enää niin kuin ennen.

Vakuutusyhtiön kans on kaikenlaista vireillä - Velmalle on haettu hoitokulukorvauksia, samoin pikkuneitille (yllättävän paljon tulee muutamasta sairaalapäivästäkin kuluja). Autonjen vakuutusten siirron kans on jotain häikkäää, kun on mennyt jo kohta kolme viikkoa - mut ootellaan vielä että saadaan sit edullisin vaihtoehto. Kelalle myös täytellään harva se viikkojotain lippua ja lappua kun sieltäkin korvaavat mm. neitin fysioterapian ja polikäyntien matkakuluja sen lisäksi että me lisääntyjät nyt eletään veronmaksajien rahoilla muutenkin (miks muuten tuistakin maksetaan veroja? Ei mitään järkeä tuollaisessa tyhjänpäiväisessä byrokratiassa: valtio maksaa valtiolle!).

...jajaja... Mun suosikki Putouksessa oli Jani-Petteri. TV:stä en oo ehtinyt oikeasti seurata mitään muuta. Yritin Game of Thronesia ja Terra Novaa mutta jäi niin monta jaksoa väliin (Unohdan aina! Vaikka olisivat tulleet siihen aikaan että pikkuneiti on jo yöunilla. Eikä auttanu edes vaikka jaksot näkyi netissä kun en sit muulloinkan kerkiä kattoon.) että perse ja oon ihan pihalla niistä (ja se GoT kerkes jo loppuakin - katoin sentään loppujakson). Myöskin koukutuin Big Bang Theoryyn mutta sitäkään en sit ehtiny seurata kuin satunnaisesti. Siinäpä on taas lahjaideoita jos joku haluaa ikinä lahjoa mua DVD-bokseilla...

Itselle en oo ostanut uusia vaatteita melkein vuoteen (pari "imetys"paitaa tuossa syksyllä ja sukkia marketista). Vähän alkaa oleen virttyneitä nuo farkut ja trikoot - pitänee uusia vaatekaappia kun työt alkaa häämöttää horisontissa. Lisäksi tarttisin uudet lasit (nää nykyset on ostettu raskausaikana Thaimaasta - pakkorako - jolloin näkö oli mitä sattuu) ja uuden tukan (hirvee moppi) nyt kun hiustenlähtö loppui. Muuten ei kyllä ulkonäköpuolella oo mitään mullistavaa sattunut. Laihduin raskauskilot imetysaikana ja sit lihoin taas joten entiset vaatteet mahtuis (mutta tosiaan ovat "hiukan" kulahtaneita). Komerosta pitäis vanhoja siivota ja viedä kirpparille.

Oon jonniivverran leiponu, mut ei semmosta mitä kehtais juur vieraille tarjota. Isänpäiväksi tehdyt "hiirenaskel"pullat oli kyl hyvii kun käytin niihin voita ja punasta maitoo ja vaivasin taikinan kunnolla. Kyllä se siitä varmaan taas jää kun kotirouvailu loppuu, ja tosiaan leipomista tapahtuu max kerran kuussa kuitenkin joten ei voi puhua mistää uudesta harrastuksesta kuitenkaan. Oon kumminkin todistanut ittelleni että osaisin jos viittisin. Ollaan syöty pakastinta tyhjäksi (toissakesäsistä) marjoista, pitänee ens kesänä hoidella taas pakastin täyteen uudelleen.

No emmä nyt enää jaksa kirjottaa. Varmaan jotain unohtu mutta sit se ei ollu tärkeetä.

Pitkä aika on taas edellisestä kunnollisesta kirjoituksesta (no ei tässä mitään vauva-arkea kummempaa edelleenkään - meinasin tähän kirjoittaa pikku päivityksen mutta tehdäänpä siitä kuitenkin ihan oma kirjoitus myöhemmin, kun tuntuu asiaa olevan), mutta nyt seuraa siis katsaus menneeseen edellisten vuosien tapaan:

1. Mitä sellaista teit vuonna 2011, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Kävin lapsivesipunktiossa. Kävin sokerirasitustestissä. Lensin ja lomailin kaukoidässä raskaana (siinä on omat kommervenkkinsä - tein kyllä montakin muuta asiaa eka kerran raskaana ). Teetin hääpuvun ja otatimme hääkuvia ammattilaisella. Tulin kahden koiran emännäksi ("äiskäksi"). Sain gradun valmiiksi. Synnytin kiireellisellä mutta suunnitellulla sektiolla tyttären. Tulin keskosvauvan äidiksi - tulin ylipäätänsä äidiksi (!). Asuin potilaskodissa. Vierailin kahden eri sairaalan keskolassa. Missasin siskon lakkiaiset. Lypsin äidinmaitoa. Syötin lasta(ni) nenämahaletkulla. Imetin (rintakumilla ja ilman). Vaihdoin vaippaa (ja mittasin lämpöjä ja silittelin ym.) keskoskaapissa olevalle vauvalle. Käyttelin erilaisia elintoimintojen mittalaitteita. Annoin (ja sain) kenguruhoitoa. Valmistuin filosofian maisteriksi (luonnontieteet, tietojenkäsittelytiede). Sisustin lastenhuonetta ja hankin erilaista vauvakamaa. Opettelin vastasyntyneen hoitoa (ja siihen liittyy paljon sellaista mitä tein ihan ekaa kertaa, ehken nyt luettele niitä tässä). Kävin lastenneuvolassa (ymym). Järjestin lapselle nimipäiväjuhlat. (Huhhuh! Taas on muutosten vuosi takana.)

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En luvannut viime vuonna mitään. Se oli hyvä päätös, joten en lupaa mitään tänäkään vuonna.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei. Jos mua itseäni ei lasketa.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Thaimaassa, Suomessa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota puuttui vuodesta 2011?
Stressitöntä vapaata.

7. Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
11.2. (hääpäivä), 26.5. (vauvan syntymäpäivä), 15.7. (vauvan kotiutumispäivä).

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Vauva. Valmistuminen.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Vuoden aikana sattuneet vastoinkäymiset on tuntuneet epäonnistumisilta ensin, mutta jälkikäteen katsottuna mikään ei ole sellainen asia johon olisin itse voinut oikeasti enempää vaikuttaa. En siis koe epäonnistuneeni suuremmin missään.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Mahataudista alkuvuodesta. Raskausdiabeteksesta. Sektiosta toipuminen vei normaalin aikansa. Polvet (kulumat?) alkoivat vihoittelemaan loppuvuodesta.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Vihkisormukset, Thaimaan matka, toinen koira. (Vauvalle yhdistelmävaunut ja syöttötuoli ja steriointilaite ja pullonlämmitin.)

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Vauvan. Koirain.

13. Kenen käytös masensi?
Erään, jonka luulin olevan ystävä, mutta joka osoittautui vaikeuksien hetkellä joksikin muuksi.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Velkojen maksuun.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Raskaudesta. Vauvasta. Matkasta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2011?
Jare&VilleGalle: Pienissä häissä. Jukka Poika: Silkkii. Petri Nygård: Selvä päivä. Lord Est: Reggaerekka. Poju: Poika saunoo. (Kuunneltiin vauvan kans kesällä NRJ:tä perhehuoneessa. Ja mitä muutakaan lauletaan kotiutumispäivänä kuin Vauva on tullut kotiin?)

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?
Laihempi.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi henkisesti, rahallisesti köyhempi.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Rauhoittuminen. Ystäviin yhteyden pitäminen. Blogien seuraaminen.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Stressaaminen.

20. Kuinka vietit joulua?
Kotona. Rauhallisesti omassa kotona Mikan, Vauvan, Marin ja Velman kanssa. Saunoimme, söimme hyvin ja saimme pikkuisen lahjoja.

22. Rakastuitko vuonna 2011?
Pikkuneitiin :)

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
0

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Hauskat kotivideot. Hömppä-tosi-TV, erityisesti sisustusohjelmat Livillä (Vauvaa syöttäessä). Big Brother (kun Vauva saatiin nukkumaan, niin tämä tuli aina sopivasti silloin TV:stä).

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En. Viha on niin vahva sana etten sitä ihan kevyin perustein halua käyttää.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Anne Ricen Veren vangit -sarja (luin lomareissulla). Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen Hibiskus.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Petri Nygård. Jukka Poika. (Kertoo varmaan musiikkivuodesta paljon.)

28. Mitä halusit ja sait?
Pihasuunnitelman. Toisen koiran. Lapsen.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Täysiaikaisen lapsen (vaikkei sillä nyt jälkeenpäin ole kauheasti väliä, koska ei meidän Vauva olis miedän Vauva ilman omaa historiaansa).

30. Mikä oli suosikkileffasi vuonna 2011?
Tintti - yksisarvisen salaisuus 3D. (Käytiin peräti leffassa!)

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
En mitään erityistä, vaikka perjantai olikin. Täytin 33. Taisi mennä vauvan hoidossa päivä, eikä itsellekään ollut erikoisherkkuja.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Täysiaikainen lapsi. Olisin ehtinyt hetken itsekseni hengähtää gradun ja sairaala/vauva-arjen välillä.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2011?
Farkkuja ja neuleita. (Vuodesta toiseen.) Äitiysvaatteissa suosin samaa linjaa (ja äitiysvaatteita pidettiin myös raskauden jälkeen melko tovi).

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Blogit ja ystävät ja Vauvan musiikkiterapeutti (terapoi vahingossa myös äitiä ei-musiikillisin keinoin).

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Tulevat presidentinvaalit.

37. Ketä ikävöit?
Ystäviäni kauempana. Vauvaa sairaalassa.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Miten näitä muka laitetaan paremmuusjärjestykseen? Velman ja Marin koirakaverin perhe. Keskolan henkilökunta ja erityisesti Vauvan musiikkiterapeutti. Vauvan fysioterapeutti.

Piharemontti on valmis. Tai on ollut jo jonkin aikaa, mutta enhän mä ole ehtinyt mitään blogia päivittää... vauvan hoidolta jäävä vapaa-aika (eli neljän tunnin päiväunet) menee kyllä meleko justiinsa imurointiin, ruoanlaittoon ja koirien lenkitykseen. Ja satunnaisiin muihin kodinparannus- ja siivoustöihin tai johonkin vauvaan liittyvään hääräykseen. Ja ehkä joskus ehdin pelata hetken Treasure Islea Facebookissa (mitään tuon pidempiä pelailusessioita on ihan turha edes yrittää vaikka uusi Heroeskin on ilmestynyt... kokeilin sitä veljen koneella kun käytiin vauvan kanssa kotikotona mut en mä kauan ehtinyt pelata kun kone ylikuumui ja kilahti) tai kirjoittaa jonkun pisimpään jonotuslistalla olleen vastauksen johonkin sähköpostiin. Saa nähdä millon tää sen verran helpottaa että ehtii jottain muutakin vielä - eipä tässä kyllä kiirettä kun tätä vauvaperhe-elämää on sen verran aikaa odoteltu että pitää nauttia nyt kun tätä hullunmyllyä riittää. Ja on muuten hieno homma että neitimme nukkuu hyvin yöt ja päivälläkin pitkät unet niin ei ihan kupoli vanhalla äitimuorilla leviä koska hereillä ollessaan hän tietysti vaatii kaiken huomioni.

Pihasta tuli nyt hieno ja viimeistellyn näköinen, vielä keväällä ostetaan ja istutetaan taimet mutta sen pitäis olla heleppo nakki kun on suunnitelma valmiina. Mika ja isä asensivat pihavaloja ja niistä tuli kanssa hienot - ja koiranpissatukset hoituu vähän kätevämmin kun ei tartte olla taskulamppua aina mukana. Nuotiopaikalle pitää myöskin vielä ostaa joku kotakeittiön tyyppinen ratkaisu. Ens kesänä on myös asennettava ulos vesipiste koska uutta kunttaa pitää kastella ettei sille käy kuin vanhalle... meiltä meni kaikki kuntat vaihtoon kun ajaa möngersivät niillä koneillaan ympäri pihaa! Oli se kyllä hurjan näköistä hommaa, kun luulin että vaan hipeltävät pinnasta niin möyrivät sit ihan koko pihan! Onpahan nyt sit tehty pohjatyötkin kunnolla ettei kuntan läpi heti kasva heinä. Eka erä on nyt pihasta maksettu, jäi vielä ensvuodelle toinen maksuerä että saadaan kaikki kotitalousvähenykset hyödynnettyä.

Raha-asiat vetää vähän hermoo kireälle mutta kyllä tästä selvitään, huhtikuulle asti on pienemmät tulot (eikä vieläkään oo tarttenut mennä Lidliin, mutta yhtään rahaa ei jää säästöön paitsi vauvan omalle tilille lapsilisät). Voipi olla tulossa aika lahjaton joulu.

Mari-koira ilmoitettiin tamminäyttelyyn. Kasvattaja lupasi hommata esittelijän sille tai mennä itse jos ei löydä ketään. Saa nähdä päästäänkö itse lapsen kans paikalle katsomaan vai miten tehdään. Jänskättää kyllä kun tuo Mari haukkuu herkästi toisia koiria, mitenhän mahtanee näyttelyssä mennä. Ei todellakaan ole harjoiteltu mitään, heh. Mut luotan kyllä että tuo kasvattaja tietää kuinka tuonrotuisia koiria käsitellään. Velmaa ei kyllä edes kuvitella mihkään näyttelyyn, se kun on niin omapäinen. "Marsa" on käytetty myös rokotuksella (Velmalla se on edessä tammikuussa) ja pitäis seurailla milloin päästään viemään neitit silmätutkimukseen ja lonkkakuvaukseen. Ne täälläpäin järjestää tutkimuspäiviä eläinlääkäreillä noita molempia varten kun silmätohtori tlee isosta kaupungista käymään.

Kauheita haukkujia on noista koirista tullut: pitää haukkua kun naapuriin tulee auto tai lapset kiljuu pihalla tia toisen naapurin koirat haukkuu tai lintuja lentää taimitäikinä... vinkkejä otetaan vastaan miten koirat saa lopettamaan "tyhjän"räksytyksen (eihän se tyhjää ole kun vahtivat but you get the point). Ennen ei ole meillä welshit haukkuneet mutta toi Mari on niin haukkuherkkä että opetti Velmankin siihen touhuun ja nyt täällä on kaks koiraa jotka poksahtelee kilpaa! (Ensin ei Marikaan ollut niin paha mut nyt ne siis yllyttää toisiaan - huoh.)

Meidän PS3 hajosi: yellow light of death! Ei katsota musaa (Vidzonelta) eikä elokuvia (Bluray - DVD:tä voidaan kattoo sentään makkarin vehkeellä) sitten. Pleikka on nyt huollossa, saa nähdä osaavatko tehdä sille mitään vai ollaanko uuden oston edessä. Ei nyt kyllä olis siihen ihan heti varaa...

Meikä muuten vetäs ekan drinkin suunnilleen vuoteen nyt lauantaina - Mika teki makoisan rommikolan. Enempää en uskaltanut kun en tiiä miten menee hattuun ja vauva nukkui viereisessä huoneessa. Tuli ihan iloinen olo ja seuraavana päivänä särki vähän päätä.

On muuten ollut lämmin syksy: kiskasin orvokintaimet isosta piharuukusta loppukesästä roskiin kun olivat niin rumia, niin eiköpähän sieltä ole puskenut ja kukkinut kaksi ihan tuliterää pikku orvokkia! Siellä ne edelleen kukkivat, en taida raskia niitä pois ottaa ennen kuin paleltuvat. Samoten marketat puski uutta versoa kun leikkasin vanhat syksyllä parvekelaatikoista pois (jätin vielä muratit - ei nekään ihan hirveässä kunnossa ole).

Ja vau, meille on tulossa eka kertaa lapsiperhejoulu. Melko makeeta!

Kolmen kuukauden blogitauko! Saa nähdä kuinka pitkään seuraava tauko kestää

Tässä välissä saimme vauvamme kotiin ja arki on sitten sellaista pullojen pesemistä ja vaippojen vaihtoa ynnä muuta. Eli eipä ehdi mitään sellaista tapahtua josta kirjoittaisin ei-vauva-aiheiseen blogiin. Pöytäkonekin odottaa Windowsin uudelleenasennusta... ikkunat ja sauna jäivät pesemättä, terassi öljyämättä, metsän risukot raivaamatta. Paljon kyllä Mika ehti tehdä muita puuhia kesän ja syksyn aikana, mm. korjailla Mazdaa - mun aika menee vauvasta huolehtimiseen.

Saimme tarjouksen pihasuunnitelman toteutuksesta (ilman taimia ja niiden istutusta), haimme pankista sitä varten lainan ja hommat alkaa ensi viikolla. Iso summa saadaan kyllä kotitalousvähennyksenä ensi vuonna takaisin, oli pakko teettää remppa nyt että saadaan hyödynnettyä vielä se tämän vuoden isompi vähennys. Syödään sit keväällä makaroonia ja jätetään "Kanarian" reissu väliin.

Koirat on varsin mallikelpoisesti ottaneet uuden tulokkaan vastaan. Vielä toki ovat pentutyyliin hieman huimia mutta varovaisia vauvan läheisyydessä. Saa nähdä miten käy kun lapsi lähtee liikkeelle. Lelutkin on toistaiseksi saaneet olla rauhassa. Nyt ainoa ongelma on se että meillä ei ole kauheasti aikaa ja/tai voimia lenkittää tyttöjä joten päivät on melkoista kähinää ja ympäri taloa ravaamista, välillä joudutaan erottamaan toinen koira kodinhoitohuoneeseen että saadaan rauha laskeutumaan taloon.

...ja siinäpä ne tärkeimmät

Täällä nyt on vähän hiljaista, kun vauvamme syntyi (eli leikattiin) jo kolme viikkoa sitten eli kaksi kuukautta etuajassa tänne kylmään ja hiljaiseen maailmaan kasvamaan. Nyt rampataan sairaalan keskolan ja kodin väliä... joten blogin päivittämiselle ei jää kauheasti aikaa kun on arkikin siinä sivussa pyöritettävä.

Jäi sitten lomat pitämättä (äitiysloma alkoi samantien synnytyksen jälkeen) ja kaikki jutut vähän vaiheeseen, kun ekana kesälomapäivänä jouduin osastolle. Sentään maisterinpaperit sain laitettua hakuun kun siellä yliopistokaupungissa majailin vauvaa hoitamassa, mutta tuli minusta siltikin äiti ennen kuin maisteri vaikka piti mennä toisinpäin (ja sillähän nyt ei oikeasti ole mitään väliä).

Koirat olivat sairaalarulijanssin aikana puolitoista viikkoa kasvattajalla hoidossa ja palasivat kotiin pulleina, kasvaneina ja hyvinvoivina. Pennun elkeet niillä on edelleen (niin pitääkin tuossa iässä) mutta pahimmat sisäsiisteysongelmat on nyt selätetty. Tyttöjä on myös alettu totuttamaan vauvan tuoksuihin mm. pissavaippojen nuuhkimisen muodossa.

Pihasuunnitelman toteutuksesta on pyydetty tarjous. Saa nähdä mitä pystytään tänä kesänä teettämään, itse tuskin jaksetaan kummia puuhata.

Osoitteemme muuttuu, kun kunta muutti kaavaa eli asumme nyt eri kadulla, vaikka mihinkään emme muuttaneet. Hirvee homma alkaa vielä jotain osoitteenmuutoksia tekemään... huoh.

Siinäpä ne tärkeimmät toistaiseksi. Nyt blogi hiljenee taas määräämättömäksi ajaksi...