Se olisi sitten kymmenen päivää reissuun. Mikan toipuminenkin näyttäisi edistyvän toivotunlaisesti, joten eiköhän me matkaan päästä... *koputtelee puuta*

Olen selaillut ravintoloiden osoitteita, ja totesin, että ainakin Saigonissa (en kiusallanikaan käytä amerikkalaistunutta Ho Chi Minh City -nimeä) on hyviä ravintoloita ihan kävelymatkan päässä hotellista... jos karttaan on uskominen. Voi toki olla, että käytännössä joudutaan kuitenkin ottamaan joku taksi tai cyklo, jos ei liikenteen sekaan muuten pääse tai hahmota suuntia. Hotellin vieressä näyttäisi olevan iso puisto, siellä varmaan pitää käydä chillailemassa... ja sotamuseokin taitaa olla siinä ihan lähellä. Katselin myös millaisia retkiä olisi tarjolla Cu Chi -tunneleille (Vietkong-sissien väijyt) ja Mekong-joen suistoon (matkanjärjestäjä myös tarjoaa, mutta voisi olla kiva käydä ihan "itsekseen"). Tuntuu, että Saigonissa olisi hulluna tekemistä muutamalle päivälle... mutta toisaalta niin kai pitää kaupungissa ollakin, koska tylsäähän se olisi vain hotellihuoneessa istua (tosin vatuloitiinhan me Bangkokissakin puoli päivää hotellihuoneessa).

Nha Trangissa taas ei oikein tunnu olevan mitään erityisempää touhua vaikka siellä vietetään enemmän aikaa, vesipuistoa (joka on siis siellä läheisellä saarella jonne pääsee vaikka vaijerihissillä) lukuunottamatta, mutta toisaalta taas siellä voi aina loikoa rannalla (no on siellä tietysti ne paikalliset mutakylpylät, pagodit, patsaat ym. joilla voi vierailla). Olemme kuitenkin varanneet jo sieltä viikonlopuksi parin päivän retken Dalatin vuoristokaupunkiin - siinä varmasti näkee huikeita ja vähän erilaisia maisemia.

Google mapsista pitäisi tulostella karttoja, jossa on kaikenlaiset mielenkiintoiset sekä tarpeelliset kohteet samassa sekä Saigonista että Nha Trangista. Mika on jo siirrellyt mulle musiikkia puhelimeen, vaikka se onkin vähän työlästä, ja viihdepuoli alkaa ollakin kunnossa. Ensi viikonloppuna aloitellaan pakkaaminen ja tarkistetaan vieläkö puuttuu jotain. Huhhuh.

Saattaa mennä vähän vatuloimiseksi tämä viikko noin niin kuin tuottavien töiden suhteen...

Kolmetoista tarkoittaa alle kahta viikkoa, mutta se on myös epäonnen luku. Joten tänään jos milloinkaan varmaankin käy umppari-toipilaallemme jokin epäonninen haavan mätiminen, tai minä taitan koipeni, minkä vuoksi emme pääsekään matkaan. (Oikeasti se haava on parantunut hienosti, mikäli minä mistään mitään ymmärrän - hirvee syyhy repiä siitä rupia!)

Oikeastaan olen aika täpinöissäni: enää yksi torstaipäivä arkea ennen lomaa (muita viikonpäiviä on vielä kaksi). Vain ensi viikko töissä lohnimista, ja lomallelähtöviikkoa ei oikeastaan edes lasketa... tosin silloin olisi tiistaina vielä persoonallisuuspsykologian kurssin esitys, mutta se varmaan menee lähtöjännityksen sumussa joko putkeen tai sitten ei.

Sain muuten eilen kirjoiteltua pers-psykologian esseetä etiäpäin ja tein ekan luonnoksen esityskalvoista (tiedä tuosta käytetäänkö niitä, mutta on ainakin joku runko mistä höpistä). Jotenkin musta tuntuu, että tuo sivuaineen opiskelu on tällä avalla hiukkasen turhaa, koska samat asiat löytyy mun lukion psykologian oppikirjoista... mutta jos näin tavallaan helpolla saa opareita plakkariin, niin mikäs siinä. Odottelen joka tapauksessa mielenkiinnolla kevään kursseja, joissa luennoi eri proffa (joka ei mielestäni ainakaan aiemalla kurssilla keskittynyt kertaamaan lukion oppimäärää, vaan tuo toivottavasti esiin uusia kiinnostavia näkökulmia nytkin).

Eilen käytin isännän possupiikillä (tuntui selvinneen vielä vähemmin oirein kuin minä). Nara sai uudet pöksyt, joita se ei vieläkään ole saanut purtua rikki (enarit). Suojarätiksi otetut pikkuhousunsuojat toimivat hyvin - taitaa jäädä tavaksi. Aiemmin käytetty talouspaperi ei jostain syystä ollut ihan niin käytännöllinen ratkaisu, siitä seurasi enemmän sotkua ja repimistä (ei varmaan syö hajuja niin hyvin).

Mika osti vastikään puhelimen ja sai kylkiäisinä vuodeksi ilmaisen latausoikeuden musiikkiin yhdelle tietokoneelle ja yhdelle puhelimelle - biisit on kopiosuojattu. Nyt luulemme vahingossa hoksanneemme keinon siirtää musiikkia useampaankin puhelimeen/laitteeseen, ilmeisesti kopiosuojaus jotenkin katoaa tai kosahtaa matkalla (ilman mitään tietoista hakkerointia, huom!). Jee, saanpa mäkin vähän uudempaa musiikkia matkalle! Ihmettelen vain, onko tuo nyt liian hyvää ollakseen totta? (Enkä levitä ainakaan täällä tietoa miten tuo tapahtuu, etteivät ne vain korjaa tuota vikaa - sillä vika sen luulen olevan -  vaan hykertelen itsekseni siihen saakka, että itse huomaavat jos huomaavat. Toivottavasti eivät. Eivätkä varmaan huomaakaan, jos tapa ei leviä liian laajalle. Apua, tunnen itseni rikolliseksi.)

Tänään vien auton huoltoon ja mennään siskon kans lounaalle. Nam.

Ofelialta sain idean katsastaa poliittinen suuntautumiseni (http://www.politicalcompass.org/test). Odotin kyllä tuloksen olevan enemmän tuolla oikeassa ylänurkassa, mutta on kyllä kiva huomata olevansa liberaalimpi kuin luuleekaan. Vasemmistolaisuudesta en niinkään tiedä... mutta ilmeisesti kunnollisen ja tehokkaan julkisen sosiaaliturvan kannattajat ovat sitten vasemmistolaisia.

Viistoista!

Olin aamulla ihan väsy ja lihaskipuinen, vaikka menin eilen illalla nukkumaan jo kasin jälkeen. Otin Buranan ja olo helpotti. Syytän possupiikkiä, vaikka osansa lienee myös ylipirteällä toipilas-Mikalla, joka on alkanut herätä arkiaamuisin viideltä (!) keittämään mulle aamupuuroa. Vaikka minunhan se pitäisi sitä toipilasta hoitaa! Ehkä saan pisteitä siitä, että hoidan kaikki kodin ulkopuoliset karkelot (kuten kauppareissut) sekä vähänkään kyykkimistä tai kurkottelua vaativat hommat (kuten tiskit ja koiranpaskat) kotona?

Mikan leikkaushaava ei tunnu lähtevän umpeutumaan, vaan vuotelee vähän edelleen. Ei se kuitenkaan kipeä ole eikä vuoto ole mitenkään "visvaista", joten eiköhän se kahdessa viikossa parane sen verran, että päästään matkaan. Ja jos ei niin sitten ei, mennään muulloin.

Naralla alkoi kevätjuoksu (wou). Pitäis ostaa housut sille (edelliset on jo purtu). Syysjuoksu jäi viime vuonnakin väliin. Toivottavasti ehtii juoksunsa juosta ennen reissuunlähtöä, ettei sotke isän uusia lattioita pilalle. Muuten ei ole enää mitään havaintoa mistään huonovointisuudesta, kunhan säikytteli meitä.

Jos tästä kauppaan kohta.

Oikeastaan enää yksi kokonainen viikko lomaan... kjäh. Matkablogeista saa sen kuvan, että Vietnamissa on odotettavissa ainakin kiinnostavaa ruokaa sekä valkoisen ihon ihmettelijöitä, ja hymyt on ostettava rahalla. Ihmettelen kyllä lähes kaikista (naisten?) matkatarinoista löytyvää ostosmahdollisuuksien (erityisesti vaatteiden ym. rekvisiitan) ja hintojen syynäilyä. Itse menen kuitenkin ensi sijassa matkalle tekemään jotain ihan muuta kuin shoppailemaan... mutta toisaalta, shoppaileminen ei olekaan minulle rentoutumiskeino (pikemminkin päinvastoin) tai ajanviete niin kuin varmastikin monelle muulle on. Tuo tietysti johtaa siihen, että on roudattava hieman enemmän kamaa mukanaan ja käytettävä pesulapalveluita, kun ei viitsi jättää sen varaan, että jaksaa itse mennä ostoksille, jos jotain olennaista jättää matkasta pois.

Eilen varmistelin vielä uuden projektin puolelta, että loma on ok, ja olihan se (kun on jo henkilöstöpuolen pomon kanssa sovittu ennen tätä uutta hommaa). Mitään muuta suurempaa ei enää loma-asioita olekaan hoidettavana - ainoastaan ne loput puhtauskamat, pakkaaminen ja jos jotain viime hetken täydennyksiä täytyy hankkia. Eilen tutkittiin Finnairin verkkokauppaa, ja tilattiin paluulennolle tax free -juomat (ja karkit ja tupakit), lukuunottamatta väkeviä juomia, koska niitä ei saa myydä netissä tai kuvastosta (enkä tod. ala mitään sähköpostia lähettelemään tai soittelemaan). Ne katsotaan sitten koneessa. Menomatkan tavarat ostetaan ihan itse Helsinki-Vantaalta, koska siellä on "pikkuisen" paremmat valikoimat ja aikaa tapettavana.

Tänään kävin hampilääkärissä, ja hampaissanihan olikin reikiä! Onneksi olivat pieniä ja sellaisia, joita on muutenkin syynätty jo vuosikaudet milloin kasvavat. Piti siis puuduttaa ja porata, mutta eipä tuo mittään. Loman jälkeen uudestaan paikkauttamaan toinen puoli. Vielä on vähän suu puuduksissa. Äsken kävin ottamassa H1N1-rokotteen (tuttavallisemmin posander-piikin), eikä vielä ainakaan tunnu mitään missään. Mitä nyt vasenta käsivartta kihelmöi, mutta se varmaan johtuu siitä, että ajattelen sitä käsivartta nyt koko ajan Nyt olen turvassa, vaikka porsaat aivastelisivatkin minuun päin.

Hop hommiin.